~ m i n ä

~ eilen

Virtuaaliminän reaalimaailmassa elävä puolisko tottelee nimeä Ossi Antero Jääskeläinen. Joku satunnainen lukija (ehkäpä juuri sinä?) saattaa ihmetellä, minkälainen olento tämän nimen taakse kätkeytyy. Pieni, lyhyt ja pintapuolinen esittely lienee siis paikallaan.

Toukokuun 31. päivänä vuonna 1981 allekirjoittanut päästi ensimmäiset rääkäisynsä ilmoille siinä neljän aikaan iltapäivällä. Korvia vihlovan ääntelyn syy oli helppo selvittää - näin ensimmäistä kertaa tämän kylmän, pimeän ja harmaan maailman. Pienoisen rääkymisen jälkeen rauhoituin ja rupesin tutkailemaan tätä uutta, outoa paikkaa ruskeilla silmilläni (2kpl). Pian tuon maagisen päivän jälkeen minut kiikutettiin paikkaan, jonka opin tuntemaan "kotina"...

Vuodet vierivät, tarhaiän ohitettuani pääsin tutustumaan kouluun - tuohon pelottavaan valtion instituuttiin, jonka rakennukset olivat pelkkiä betonisia kopperoita ja jossa vallitsivat urbaanin viidakon lait... Hui! Peruskoulun kuusi ensimmäistä vuotta kuluivat Pihlajiston ala-asteella, jonka jälkeen siirryin Pohjois-Haagan yhteiskoulun matematiikkaluokalle. Peruskoulun kolmen viimeisen vuoden lisäksi kävin myös lukion PHYK:ssa. Ylioppilaskirjoituksissa sain arvosanan L äidinkielestä, E:n matematiikasta, reaalista ja englannista sekä C:n ruotsista. Arvosanat olivat kieltämättä positiivinen yllätys, sillä päästötodistuksen keskiarvo oli vain 8,0 - liekö sitten luova laiskuus iskenyt tylsien ja pitkäveteisten kurssien aikana. Tosipaikan tullen piti tietenkin vähän skarpata ja vaivata päätään hetken; ei sillä, että olisin yo-kirjoituksiin malttanut lukea.

~ tänään

Tällä hetkellä opiskelen TKK:ssa kemiantekniikan koulutuslinjalla. Olenkin todennut: "Isona musta tulee hullu kemisti!"

Tavoitteestani puuttuu enää vain ne kemistin taidot, mutta ehkäpä sen takia olenkin Teknillisessä korkeakoulussa opiskelemassa... Pari ensimmäistä vuotta tuottivat tuloksena ~80 opintoviikkoa, eli eiköhän tässä saata vahingossa jonain vuonna vielä valmistuakin. Ja ei, en ole teekkari. Ikinä. Ei haalaria, ei lakkia, ei mitään. Otaniemessä opiskeleminen on eri asia kuin siellä eläminen.

Mainitsiko joku siellä takarivissa harrastukset? No, kerrotaan sitten lyhyesti niistäkin - niitä ei oikeastaan ole. Lähes "kaiken" vapaa-ajan vietän esim. tietokoneen äärellä, lukien ja/tai musiikkia kuunnellen. Käyn myös erittäin aktiivisesti katsomassa erilaisia bändejä (mustikkametelikirkonpolttohevistä kaupalliseen poppimetalliin, progemetallin kautta progeen ja jopa fuusiojatsiin, unohtamatta välistä sitä rokkenrolliakaan), mikäli lähistöllä sattuu vain joku asiallisen tuntuinen orkesteri esiintymään. Hyviä bändejä voin luonnollisesti lähteä katsomaan kauemmaksikin, tosin (toistaiseksi) en ole joutunut matkustamaan Ruotsia kauemmaksi (Rhapsody, Freedom Call, Gamma Ray, Fairyland / Yes / Blind Guardian / DragonForce @Swedenrock jne.)... ATK:n ja musiikin lisäksi en harrasta oikeastaan yhtään mitään (no, työnteko ja opiskelu laskettaneen myös harrastuksiksi, ainakin jos minulta kysytään) muuta, musiikkiharrastuskin rajoittuu vain passiiviseen katsomiseen & kuuntelemiseen, en itse osaa soittaa mitään instrumenttia tai edes laulaa - enkä teidän korvienne onneksi edes yritä osata ;)

Nörtteilyä olen harrastanut jo reilusti yli puolet elämästäni, pienet ja välistä ei-niin-pienet harmaat puhisevat laatikot ovat varsin mukavia, eikä kyse ole nyt kveikistä tai nethäkistä. Uutisryhmät, www, tekniikka, html, css, tietoliikenne, laitteet, jopa pienimuotoista kuvan- ja äänenkäsittelyäkin. Kaikkea pientä, johon saa aikansa taatusti kulumaan vaikka mitään ei mukamas tee. (Todisteita riittää - tätäkin kirjoitettaessa kello on 05:10 aamuyöstä. Maanantain vastaisesta yöstä vieläpä, eikä tietenkään edes lomalla vaan reilusti kesken lukukautta.)

Chilit. Niin, no. Harrastus se kai tuokin on - tai sitten mielenhäiriö, mene ja tiedä. Chilipuskat ja kumiankat ovat mukavia asuinkumppaneita. Oikeasti. Kannattaa kokeilla. Ovat ainakin sisäsiistejä jo pienestä pitäen.

~ huomenna

Tulevaisuuteeni kuuluu opiskelujen suorittaminen loppuun & diplomityön tekeminen "sitten joskus". Myös siviilipalvelus pitää suorittaa jossain vaiheessa. Mainittakoon myös, että olen myös vakavasti harkinnut totaalikieltäytymistä, mutta (lopullista) päätöstä suuntaan tai toiseen en ole vielä tehnyt; luultavasti siviilipalvelus vie voiton, mutta mistäs sitä ikinä tietää. Vain yksi asia valtion palvelun osalta on siis varmaa - en mene armeijaan, en varmasti. Seuraava pätkä kertoo paljon asenteestani armeijaan:

We just waste our time,
war is just another crime.

Marching towards the front line,
hoping this is the last time,
fighting for what I don't know,
praying something I can't conceive.

Won't you please save my soul
trying to find my way home.
Kill or be killed is the law in this mad game.

Won't you please save my life,
I'm not ready to die
just trying to find my way back to home again...

(Timo Tolkki: Soldiers Prayer)

~ ...ja saako teille olla vielä muuta?

Siinäpä olin minä lyhyesti ja ytimekkäästi esiteltynä. Alta löytyy myös huippulaadukas 64x64 pikselin kokoinen kuva allekirjoittaneesta - mainittakoon tähän väliin, etten aina irvistele kuten tuossa valokuvassa...

~ lisätietoa:

~ .plan
~ .project
~ .signature
~ lisäksi sähköpostilla tavoittaa